Välillä sitä saattaa hiukan innostua. Noin 26 vuotta sitten innostuin painonnostosta ja voisi sanoa että innostus ei ole vielä laimenemaan päin. Välillä ollaan nostajana, valmentajana tai seuratoimijana, milloin mikäkin rooli päällä. Uudempia innostuksen aiheita on ollut lukeminen. Vähän kaiken tyyppinen kirjallisuus kiinnostaa. Luonnollisesti painonnostoon ja valmentamiseen liittyvät teokset on mielenkiintoisia, mutta myös ihan kaunokirjallisuus uppoaa mukavasti. Jokerikortin vedin hihasta kun viimeisimpänä vessalukemisena oli Lempäälän kunnallishistoria vuosilta 1866-1966. Olen sitä mieltä että Donnerin Jörkka oli ihan oikeassa sanoessaan lukemisen kannattavan aina.
Kun korona sulki lähes kaikki paikat viime vuonna, löysin internetin antikvaarit. Yksi parhaista löydöistä hetkeen. Sitten huomasin että kyllä käytettyihinkin kirjoihin tuntuu uppoavan rahaa ja asetin tälle vuodelle kirjabudjetin. Vielä olis vähän reilut puolet vuoden budjetista käyttämättä. Viimeisin ostos oli noin 20 Kalle Päätalon teosta tori.fi:stä. Taas menee pitkän aikaa mukavasti.
En silti koe että minulla olis kovastikaan luppoaikaa päivän aikana ihan vaan pysähtyä lukemaan. Lukeminen tapahtuu oikeastaan niinä hetkinä kun pysähtyy pakosti muutenkin. Syödessä, vessassa ja vaikka aamukahvia nautiskellessa. Lukeminen niin että siihen on oikein varattu aikaa, eikä mieleen putkahtele asioita tyyliin “ai niin sekin piti tehdä” on lopun viimen harvinaista herkkua.
Kirjan valitseminen somen sijaan vaikkapa nyt siinä lounaalla on lopulta hyvin pieni valinta. Kyllähän kuitenkin siinä syödessä jotain katsoo tai tekee. Ihan siis täysin mahdollista esimerkiksi ottaa kirja käteen, minkä tiedän olevan mielenkiintoisempi ja moninkertaisesti antoisampi vaihtoehto juuri minulle, kuin vaikka puhelimen ruutu. Yhtään väheksymättä sitäkään.
On ihan mahdollista ajatella vaikka siinä lounaalle istahtaessa omaa valintaansa siinä hetkessä. Tähän kohtaa blogia saisi rakennettua tosi hienon kuvauksen siitä ajatuksesta, miten pari minuuttia aina kerrassaan kasaannuttaa lukuhetkiä niin, että vuoden lopussa on lukenut niin ja niin paljon ja siitä sitten on taas kauheesti paljon hyötyä jne. Kissan nenät sanon minä. Ei toimi tollanen järkeily mulla. Johan sitä läkähtyy jos noin alkaa asiaa miettiä, vaikka ihan täyttä asiaa se onkin. Siinä on vain se vika minun päälleni, että asiaa on ihan liikaa siihen pieneen hetkeen ja pieneen valintaan. Itse mietin hetken koittaessa asian ennemmin toiselta kantilta.
Minulla on edessä valinnan hetki. Minä voin ajatella vain että vaihtoehto yksi vaikuttaa positiivisesti ja vaihtoehto kaksi joko neutraalisti tai negatiivisesti. No ehkä minun kannattaa valita positiivisesti vaikuttava vaihtoehto sen enempää järkeilemättä ja itseäni valintojen perusteluilla näännyttämättä. Kovasti paljon tuntuisi vaikuttavan siltä, että positiiviset vaikutukset näiden pienten valintojen ja tekojen johdosta tulevat esiin monesti sellaisissa muodoissa joita ei välttämättä osaisi odottaa.
Päivän aikana eteen tulee kymmeniä vastaavia todella pieniä valintoja. Todella pieniä valintoja koskien omaa toimintaa. Kuinkahan juuttaan monta kertaa olen esimerkiksi omissa nurkissa kulkenut maahan heitetyn roskan ohi. Tosi pieni juttu. Ei tarvi tehdä mitään, että voisi olla tekemättä mitään. Voisiko sillä olla jokin positiivinen vaikutus että nostaa roskan maasta ja laittaa sen roskiin? Älyttömän pieni asia. Tuskin mainitsemisen arvoinen. Tuskin roskan poiminnan vaikutus ainakaan on negatiivinen. Siistejänpaikkoja roskataan vähemmän kuin sottaisia mestoja. Juurikaan ei kulunut omaa energiaa hyvien puolella pysymiseen. Pieni asia, pieni vaikutus, mutta positiivinen. Parempi kuin ei mitään.
Näin urheilun kulmasta katsottuna ja jonkinlaisena valmentajana on huomannut sellaisen asian, että kun jotain juttua harjoittelee niin ajan saatossa harjoittelemassaan asiassa tulee paremmaksi ja näin tämän harjoittelemansa asian toteuttaminen helpottuu. Harjoittelu yksinkertaisimmillaan on jonkin asian toistamista. Jos sitten pyrkii toistamaan päivittäin pieniä positiivisia valintoja, niin voisiko jopa käydä niin onnekkaasti että positiivisten pienten valintojen tekeminen helpottuu? Voisiko sillä että tekee päivittäin pieniä (niin pieniä että tuntee niiden olevan itselle pieniä) valintoja itselleen positiivisesta kulmasta olla hyötyä?
Ja jos siitä on minulle hyötyä niin voisiko siitä olla hyötyä myös minun läheisilleni ja ympäristölleni?