Tämä valmennushomma on monelta kantilta mukavaa hommaa. Ehkä kaikkein paras puoli tässä on se kun saa seurata valmennettavien kehittyvän. Varsinkin kun on ensin nähnyt panostuksen minkä urheilija tai harrastaja treenaamiseensa on lyönyt kiinni.
Kehitys voi ilmetä monella eri tasolla. Näkyvimpänä merkkinä kehityksestä on suuremmat rautamäärät tangossa, mutta se ei ole läheskään ainoa kehittymisen mittari, eikä edes kaikkien tavoitteena.
Aina sillon tällön joku kysyy, että miksi painonnostoa kannattaa alkaa harrastaa. Tähän olisi helppo heitellä kaikkia terveysvaikutuksia mitä liikunnalla ja lihaskuntoharjoittelulla ylipäätään on ja lisätä siihen vielä painonnoston mukanaan tuomat erityispiirteet vaikkapa liikkuvuuden ja kehonhallinan saroilta, mutta ei mennä nyt siihen. Jos totta puhutaan niin en varmasti ole kaikkein paras henkilö vastaamaan siihen miksi painonnostoa kannattaa harrastaa. Minä olen touhunnut tätä hommaa yhdeksän ikäisestä lähtien.
Minulla ei ole vertailukohtaa siihen millaista olisi olla harrastamatta.
Tämä ajatus pätkähti päähän muutama vuosi sitten kun sain valmentaa Lempäälän David Rigerdiä ja Vasiliy Alexejeviä (nimet muutettu) kohti super total -kilpailua. Meillä oli vuosi aikaa opetella nostamaan ja noin 12 kuukauden päässä aloituksesta oli maalina “leikkimielinen” super total -kilpailu, missä yhdistyi painonnoston ja voimanoston lajit samaan kisaan. Sittenhän opeteltiin nostamaan ja treenattiin kisoihin. Tästä tietysti jäi moniakin hetkiä mieleen, mutta se mikä tässä kontekstissa nousee esiin oli Rigerdin toteamus eräässä treenissä. Hän totesi että: “Kuule Teemu, tämä painonnostohomma on lasten syntymän jälkeen eniten positiivisesti elämässä vaikuttanut asia.” Tällaisia isoja kokonaisvaltaisia positiivisia vaikutuksia olen nähnyt monillakin painonnostoon hurahtaneilla, ja mitä olen muutaman valmentajakollegan kanssa aiheesta jutellut, niin sama on pistetty merkille muuallakin.
Tämä on valmentajaminälle vähintään yhtä hieno asia kuin uusi ennätysrauta.
Olen jo jonkun aikaa ollut semi kiinnostunut mm. erilaisista podcasteista. Jotain kautta eksyin kuuntelemaan Lex Fridmanin podcastia, missä vieraana oli neurotieteilijä Stanfordin yliopistosta, Andrew Huberman. Tässä podcastissa käsiteltiin mm. miten reagoidaan pelkoon. Hiirillä tehdyissä kokeissa on havaittu että on kolme tapaa reagoida pelkoa tuottavaan ärsykkeeseen. Joko jäädytään paikalleen, paetaan tai mennään pelon aiheuttajaa kohti eli hyökätään. Ihan tällaista perus keittiökäyttäytymistiedepsyk- ologiaa.
Kaikkein vähiten stressiä tuottaa jäätyminen, seuraavaksi eniten pakeneminen. Suurin hetkellinen stressireaktio tulee kun hyökätään pelon aiheutajaa kohti.
Minut havahdutti huomio mitä tapahtuu pelkoa kohti menemisen jälkeen. Kun pelko on onnistuneesti kohdattu, stressi laukeaa ja aivoissa erittyy voimakas dopamiiniryöppy. Eli mutkat suoriksi vedettynä, kun kohtaat onnistuneesti pelkosi niin se palkitaan mielihyvähormonilla ja jos taas jähmetyt paikalleen tai pakenet niin vellot stressihormoneissa.
Tämä (IMO) iskee juuri painonnoston ytimeen. Tällaista pelkoa kohti menemistähän painonnostotreenit ovat, kun hiukan jännittää (pelottaa) nostaa rauta pään päälle. Tai kun valmentaja on merkannut ohjelmaan kutoskyykkyjä raudalla millä ennen on ottanut vain kolmosen. Lähes joka treenissä harjoitetaan elimellisellä tasolla yksilön kykyä kohdata pelottavia tilanteita, mennä niitä kohti ja selviytyä niistä. Saadaan palkinto siitä, että tehtiin ratkaisu kohdata stressaava tilanne ja samalla vahvistettiin tätä toimintamallia. Tällaista samanlaista reaktiota ei tule lenkkipolulla, futiskentällä tai kun koitat viskata murkulan mahdollisimman kauas omasta kehosta.
Vaikka painonnosto on yksi turvallisimmista lajeista harrastaa niin silti harjoituksessa on aina läsnä mitä jos -elementti. Mitä jos tämä +3 kiloa tempauksen ennätykseen epäonnistuu? Mitä jos tulee raudat niskaan? Se on paljon isompi mitä jos kuin vaikka: Mitä jos takareisi kramppaa satasen sileellä?
Eipä siis ole mikään ihme että painonnostoa harrastavat monesti kokevat ylipäätään elämänlaatunsa kohenevan. Tämä homma kun vaikuttaa muuhunkin kuin siihen kuinka ripeästi pääset penkiltä istumasta ylös kun huomio huudetaan. Treenaamalla painonnostoa vaikutat mieleesi, kehität itsevarmuuttasi ja kykyäsi kohdata elämässäsi vaikeita tilanteita. Toisin sanoen kohennat elämäsi laatua kahmalokaupalla!
Loppuun vielä mietelause/sananlasku aihepiiriin liittyen.