Olkaa hyvä ja poistukaa, nämä ovat painonnostokilpailut

“Oi aikoja, oi tapoja!” huusi jo antiikin Roomassa joku kekkuli. Ja hyvä että huusi, niin pääsee sitten pari vuosituhatta myöhemmin plagioimaan kaverin juttuja. Sitä meinaan jos olisi kukaan muutama vuosi sitten ihan totisella naamalla väittänyt, että painonnostokilpailuissa tulee aika jolloin kuuluttaja kehottaa ylimääräisiä katsojia poistumaan katsomosta, olisi väittämän esittänyttä kaveria pidetty viri viri tööttööt sarjan kaverina. Vaan ajat ne muuttuu.

Tänään (21.11.2020) kisattiin Nääshallilla seurajoukkueiden SM-kilpailut. Kisassa nähtiin mm. useampiakin junnujen SE-tuloksia, sekä paljonkin henkilökohtaisia ennätyksiä. Mahtava homma ja vallitsevissa olosuhteissa hyvin järjestetyt kilpailut. Sen enempää en ala kisaa perkaamaan, kisan pääsee näkemään tuolta ->

Mestarijoukkue tuli Rovaniemeltä (OAK), kuin myös kaksi muuta finaalissa nostanutta joukkuetta. Pohjosten porukoiden seurana oli joukkue Turusta ja Tampereelta. Kotia päin ajellessa pani pohdituttamaan, että mikä näissä finaalijoukkueissa olisi suurin yhdistävä tekijä? Mikä asia nostaa vuodesta toiseen samoja porukoita parhaiden seurojen pallille?

Jotenkin päädyin lopputulemaan, että näissä seuroissa on per porukka useampia sellaisia henkilöitä valmennus- ja seuratoiminnassa mukana, jotka ovat vuosia käyttäneet viikottain ison tuntimäärän salilla touhuamassa joukkueen eteen. Ilman isompia lomia, kesät talvet. Tällaisia lajin eteen puurtajia, kuten Niemen Pekka jossain mainitsi, painonnostoa eläviä, löytyy näistä jokaisesta seurasta enemmän kuin yksi. Monesta pienemmästä seurastahan saattaa löytyä yksi tällainen kaveri, mutta se ei vielä tunnu joukkuetta mestaruussarjatasolle vievän. Tarvitaan useampia. Kaikilla meillä tuntuu kuitenkin olevan sama määrä tunteja vuorokaudessa, ja määräänsä enempää ei kukaan pysty tekemään.

Huomion arvoista on myös se, että monella näistä, joskus näkymättömänkin työn tekijöistä, painonnoston parissa toimimista ei lasketa vuosissa vaan vuosikymmenissä. Tästähän kertyy jo sellainen kokemuspankki mistä joukkue saa aivan huomaamattaan ammentaa.
Kyllähän sitä vuoden pari on vaikka aidan seipäänä, mutta toimippa vuosikymmen tai pari painonnostoseurassa. Siitä pitää silloin jo oikeasti tykätä. Ja mikäpä siinä tykätessä kun painonnostoporukoissa suurin osa toimijoista tuppaa olemaan pirun mukavaa porukkaa.

Jos tässä haluaisi mestaruussarjan kestomenestyjäksi niin muuta ei tarvitse kuin tehdä perässä mitä nämä finaalijoukkueet ovat tehneet. Töitä, säännöllisesti, vuodesta toiseen. Siinä jo hyvä lähtökohta.

Kun on porukalla hoidettu tuo ensimmäinen kohta kuntoon niin voi vain todeta idolini Anita Hirvosen sanoin, “Ans kattoo ny“.

Vielä palatakseni siihen mistä kirjoitus lähti liikkeelle. Täytynee heittää muka viisas sanonta siitä, että pitäisi varoa mitä toivoo koska se voi toteutua. Se joka on joskus toivonut että painonnostokisoja nostetaan täydelle katsomolle saa mennä itseensä. Tänään koronarajoitusten ansioista katsomossa oli rajattu määrä paikkoja ja näin saatiin jokainen katsomon paikka täytettyä. Täysi katsomo painonnostokisoissa. Innolla odotan aikaa kun saadaan rajoitukset purettua ja päästään paiskaamaan kättä lähes puolillaan olevassa painonnoston kisakatsomossa.

teemu