Painonnostoharjoittelun ohjelmointi – Osa 1, sopeutumiskyvystä

Raapaistaanpas vähän pintaa painonnostoharjoittelun ohjelmoinnin osalta. On olemassa kymmeniä eri tapoja harjoitella ja suunnitella harjoittelua. Olympiakultaa ja maailmanennätystuloksia on nostettu mitä erilaisemmilla metodeilla. Ei siis voida ajatella että tässäkään hommassa olisi olemassa yhtä ainoaa totuutta.
Toiset lukevat kirjoista miten pitää valmentaa ja menevät tarkasti annettujen ohjeiden mukaan kun toiset taas heittävät moiset oppaat jorpakkoon ja luottavat pelkästään kokemukseen. Ehkä paras tulos löytyykin jostain näiden kahden välimaastosta sekoittamalla tutkittua tietoa kokemusperäiseen tietoon ja taitoon.
On olemassa jotain perusperiaatteita joita suurin osa treenisysteemeistä noudattaa ja näitä asioita tulenkin nyt käymään läpi useammassa postauksessa. Vaikka käsittelenkin asiaa kilpapainonnoston kantilta katsottuna, voidaan näitä periaatteita soveltaa myös muuhun voimailuun tai täysin muihin urheilulajeihin. 

Jokaisen treenaajan tulisikin harjoitella oman sopeutumiskykynsä rajoissa ja tässä tulee esille yksi hyvän harjoitusohjelman hyödyistä. Tehokkaan harjoitusohjelman tunnusmerkki on riittävän rasituksen ohjelmoinnin ohella myös riittävän palautumisen ohjelmointi. Mikäli harjoitellaan liikaa, joko määrällisesti tai liian kovalla intensiteetillä, ei sopeutumiskyky pysy enää mukana vaan seurauksena on uupumus, ylirasitus, ketutus ja tulos ei nousekaan. Ei ole mitenkään vaikeaa treenata täysillä, paljon vaikeampaa on treenata niin että kehittyy.

Treenin sisällä sopeutumiskykyyn vaikuttaa moni seikka mm. voima-, teho- ja tekniikkaharjoitteiden suhde, kokonaiskuormitus, intensiteetti, nostomäärät, harjoittelutiheys, kokemus, harjoitusympäristö jne.  On hyvä pitää mielessä myös treenin ulkopuoliset sopeutumiskykyyn vaikuttavat asiat joita ovat esimerkiksi ravinto, uni, työ- tai parisuhdestressi, sairaudet, ja mitä rassaavia asioita nyt voikaan ikinä olla olemassa. Esimerkiksi kolmivuorotyötä tekevällä urheilijalla on todennäköisesti harjoittelun ulkopuolelta tuleva stressin määrä paljon korkeampi kuin puolipäivätyötä tekevällä semiammattilaisella. Toisin sanoen voi näyttää siltä että treeniasiat ovat varsin hyvin kunnossa, mutta mikäli ei hallita treenin ulkopuolista stressiä niin kuorma saattaa kasvaa liian suureksi sopeutumiskyvylle jolloin kehitys tökkää. Tämä tietysti toimii myös toisinkin päin, mikäli rasitusta ja stressiä tulee liian vähän ei sopeutumiskyvyn tarvitse sopeuttaa kroppaa vahvemmaksi. Mutta koitetaan nyt kuitenkin keskittyä tuohon treeniohjelmoinnin puolelle ja puhutaan unesta, ravinnosta jne. asioista sitten tuonnenpana.