Koitetaas taas tätä blogia

Blogin perään tässä tovi sitten kyseltiin ja lupasin vakavasti harkita josko sitä taas alkaisi kirjoitella. Kirjoittaminen on jäänyt varmasti monestakin syystä. Mahtaako tässä olla niinkään paljoa sanottavaa, että se ketään kiinnostaisi, ja sitten jos panen kirjoittaen niin kuitenkin vuoden päästä olen taas itseni kanssa eri mieltä siitä mitä olen kirjoittanut. Että mitä sitä tyhjää.

Toisaalta kun suoltaa omia ajatuksiaan edes jotenkin jäsennellysti paperille on se oman ajattelun ja omien ideoiden kehittämisen kannalta kasvattavaa puuhaa sanovat. Jo ihan siitä syystä tässä voisikin taas alkaa kirjoitella. En siis kirjoita niinkään teille kaikille kolmelle lukijalle kuin omalle itselle. Tämä on varmaan verrattavissa siihen kun laittaa kaksi asiaa osaamatonta opettamaan asiaa toisilleen niin asiaan joutuu paneutumaan ihan koko päällään ja opettaja oppii siinä missä oppilaskin.

Jos painonnostorintamalla on sitten viime näkemän tapahtunut jotain suuria mullistuksia niin ihan ykkösjuttu on ollut kansainvälisen liiton vuosisataisen pääperäaukon monottaminen kilometritehtaan puolelle. Toisin sanoen siis IWF:n presidentille annettiin kenkää niin että soi ja vihelsi. Mikäli jollekin teistä kolmesta lukijasta tapahtumien kulku on epäselvää niin kerrataas hiukan miten hommat on edenneet.

Noin kymmenen vuotta sitten joku vuosi (ei pysty kaikkea muistamaan) Saksan painonnostoliitto valmisti kirjelmän missä se kyseenalaisti 80-luvulta asti IWF:n johdossa olleen Tamas Ajanin tapaa johtaa liittoa. Saksan poika oli mm. tilinpäätöksistä laskeskellut muutaman miljoonan olevan jossain hukassa. Tämä kaikki tapahtui presidentin vaalien alla ja luonnollisesti tällä haluttiin oman leirin Antonio Urso (ITA) kv-liiton peräsimeen. Vaan eipä onnistunut ja Unkarin pisin kääpiö sai jatkaa hommia. Saksalaiset joutuivat muistaakseni vielä esittämään virallisen anteeksipyynnön kun noin törkeästi olivat kaveria syytelleet. Luettuani kyseisen kirjelmän, tämä oli hetki jolloin itse heräsin siihen että joku haiskahtaa. Seuraava hetki itselle oli kun Tamas Ajan pahoitteli IWF:n virallisella nettisivulla yhden kiinalaisen huippunostajan dopingkäryä ja toivoi kaverille kaikkea hyvää sekä pikaista paluuta kisalavoille.

Kelataanpa siitä sitten tämän vuoden tammikuulle kun saksalainen ARD televisiokanava laittoi eetteriin dokumentin nimeltä ”Lord of the lifters”. Tässä dokumentissa paljastettiin monia epäilyttäviä käytäntöjä juurikin IWF:n ja Tamas Ajanin taholta rahaliikenteen sekä dopingsuhmuroinnin suhteen. Väitteet olivat niin vakavia, että vihdoinkin kansainvälisen liiton piti puuttua asiaan ja lopulta sotkua selvittämään palkattiin Richard Mclarenin poppoo selvittämään asiat ihan niinkun oikeesti. Tämä kyseinen Mclaren johti WADA:lle tehtyä selvitystä Venäjän valtiollisesta dopingkusetuksesta, joten ei ihan mikään köykäsen sarjan kaveri kyseessä. Itse olin todella iloisesti yllättynyt, että nyt palkattiin kerrankin kovin kaveri mitä rahalla saa hoitamaan homma.

Sieltähän sitten paljastui kaikenlaista. Jos kiinnostaa lueskella niin AllThingsGym on koonnut avainasiat omille sivuilleen. Nostetaan nyt kuitenkin muutama pointti esiin.
– Rapiat kymmenen miljoonaa on vedetty omaan hihaan. Siis ihan oikeasti kaveri avasi useita tilejä itselleen ja siirsi sinne IWF:n rahoja.
– Ajan palkkasi tilintarkastajat jotka eivät osanneet kunnolla englantia eikä sen puoleen pahemmin laskeakaan.
– Kaiken rahaliikenteen piti kulkea Ajanin kautta.
– Äänestyksissä Ajan maksoi tavalla tai toisella (ainakin osalle) häntä äänestäneille.
– Osa positiivisista dopingtestinäytteistä painettiin villaisella kunhan oli pinkka kunnossa. Esim. Azerit kisasivat kansainvälisissä kisoissa vaikka alla oli käryt ja hyvä kun porukan kusitestit ei syövyttänyt koeputkia puhki.
– Palkkasi vävypojan liittoon hommiin istumaan kohtuu korkealle pallille.
– Ynnä aika paljon muuta kunnon korruptiota.

Ja miksikö tämä on sitten hyvä uutinen?
Koitetaas jäsentää ajatuksia tämän asian kanssa. Isossa kuvassa näyttäisi siltä että viimeiset jonkun kymmenen vuotta lajin ehdottomalla huipulla ovat pärjänneet ne maat jotka ovat olleet hyvää pataa Ajanin kanssa, ja joilla on ollut varaa maksaa tästä hyvästä padasta. Tämä on luonut jotensakin vääristyneen kilpailuasetelman niin, että nämä suhmuramaat ovat suhteellisen isoilta osin saaneet kiittää perstaskussa pullottaneita dollareita menestyksestään. Muut maat ovat tehneet sen minkä ovat voineet.

Kun monissa maissa menestystä painonnoston parissa ei ole tullut kansainvälisiltä kentiltä, niin ei ole lajikaan sitten suosiotaan tai budjettejaan kyseisessä maassa kasvattanut. Laji on siis vahingossa keinotekoisesti pidetty kansainvälisesti pienempänä kuin mitä se olisi ilman, että mitalit olisi keinotekoisesti mennyt suppealle porukalle.

Nyt jos koskaan on lajilla tilaisuus uudistua ja se antaa myös meille suomalaisille mahdollisuuden menestyä kansainvälisillä areenoilla entistä paremmin. Väittäisin olevan huomattavasti mukavampi kilpailla kavereiden kanssa jotka pelaavat edes likimain samoilla säännöillä.

Joku jäärä kuitenkin alkaa itkeä, että huipputulokset alkaa pudota, niin sanonpa vaan että niinhän se varmasti käy. Ja hyvä niin. Vaikka itse olenkin ollut monissa kisoissa taputtamassa silmät soikeina ME-tuloksille, mistä olen voinut olla tuhannen varma että sinkkiämpäri ei tuolla kaverilla kestä, niin kyllä sykähdyttävimpiä kisoja ovat ne joissa tulee tiukkaa kamppailua verissä päin. Vaikka absoluuttinen tulos olisikin tulevaisuuden huipulla pienempi niin aivan varmasti tullaan näkemään paljon tiukempia kamppailuja mitaleista kuin aiemmin. Tullaan myös näkemään mitalisteja uusista maista mikä kasvattaa lajin suosiota kansainvälisesti.

Joidenkin mielestä nämä dopingasiat ovat sellaisia joista ei tulisi puhua. Että menee lajin maine. Minusta näistä voisi puhua enemmänkin. Jo ihan siitäkin syystä että tunnen henkilökohtaisesti muutaman kaverin joilla olisi ollut mitali kaulassa arvokisoissa jos säännöt olisi olleet kaikille samat. Ja nämä kaverit ovat jääneet paitsi siitä arvostuksesta minkä he minusta ovat ansainneet.
Varsinkin siitä saisi puhua miten hyvin meillä Suomessa testaus toimii (minutkin on testattu tänäkin vuonna jo kolmesti, vaikka ihmettelenkin mitä ne tälläistä vanhaa kyntöruunaa enää testaa, mutta onhan se kiva kun joku vierestä katsoo kun pissataan) ja ainakin minun kokemukseni mukaan suomalaisessa urheilussa kasvetaan kulttuuriin jossa vilppiä ei katsota hyvällä. Rehellisyys on hyve myös urheilussa.

Tästä tulikin nyt ihan erilainen blogiteksti kuin mitä alkujaan meinasin, mutta kyllä kai tänne internettiin tyhjää puhetta mahtuu. Jos ensi postaukseen sopisi jotain asiaakin.

Loppuun lainaus tilanteesta sotien jälkeen missä Valpon mies kuulusteli asekätkennästä epäiltyä entistä upseeria.
“Onneksi on vielä olemassa miehiä joiden moraali maksaa markan enemmän kuin mitä vastapuolella on tarjota”