TR-valmennus

Painonnostajan tulosvastuu

Onpas mukava kirjoittaa blogitekstiä iloisissa merkeissä. Viikonloppuna kilpailluissa painonnoston SM-kisoissa onnistuin omalta osaltani varsin hyvin ja kotiin tuomisina olivat niin tempauksen, työnnön kuin yhteistuloksenkin mestaruusmitalit. Voittamista enemmän ilahdutti kuitenkin paluu ennätystulosten äärelle. Tempaustulos 156 kiloa oli uusi kisaennätys ja viimeisen työnnön 203 kiloa olisi onnistuessaan ollut myös uusi kisaennätys. Se valitettavasti hylättiin tuomariäänin 2-1, mutta tästä huolimatta olen hyvin tyytyväinen paluusta yli 200 työntöihin.
Hyvä tulos SM-kisoissa oikeuttaa myös lähtemään 16. arvokilpailuihini kun Romania järjestää EM-kilpailut pääsiäisenä.

Kiitos videosta Tero Tuohenmaalle. Jos on tarve laadukkaille filminpätkille niin kannattaa ottaa yhteys Tepiin.

 

Ilo hyvästä tuloksesta oli sitä suurempi koska vuosi 2017 alkoi kankeasti. Olin kokeillut erialisia harjoitusmetodeita, mutta sain todeta etteivät ne toimineet odotetulla tavalla. Tulos alkoi pudota kovasta treenistä huolimatta. Kevään EM-kisojen jälkeen päätin harjoittelussa palata enemmän vanhoihin systeemeihin millä oli aiemmin saatu tulosta aikaan. Hauska olikin huomata että vanhat systeemit alkoivat tuottaa tulosta. Vaikka alkutalven MM-kisoissa jäinkin ilman tulosta, niin tunsin kropassa että kehitystä on tapahtunut. Kun viikonloppuna SM-kilpailu onnistui lähes 100% suunnitelman mukaan oli ilo huomata työn kantavan hedelmää.

 

Harjoittelun säätämisessä on monia tulokseen vaikuttavia seikkoja. Iso asia on tietysti mitä tehdään, mutta vähintään yhtä iso asia on miten tehdään. Vaikka saisi painonnostojumalilta maailman parhaan painonnosto-ohjelman missä kerrotaan mitä milloinkin tulee tehdä, niin tulosta ei tulekaan jos et tiedä miten ohjelmoidut asiat pitää tehdä. Tässä astuukin esiin urheilijan oma tuntemus. Miten saan tästä harjoituksesta mahdollisimman suuren hyödyn? Tätä pohdintaa ei voi kukaan tehdä urheilijan puolesta. Valmentaja voi antaa siihen työkaluja, mutta vastuu suorituksesta on aina urheilijalla.

 

Vastuu omasta suorituksesta ja toiminnasta on asia jota olen pohtinut pajon viime aikoina. Vähän turhan usein vastuu huonosta suorituksesta kipataan kipeälle selälle, jäykille olkapäille, flunssalle, huonoille harjoitusolosuhteille tai kun ei ollut sitä ja oli liikaa tätä ja kaverikin teki mitä sattu, ynnä paha mieli tuli kesällä jne. Vastuu suorituksesta ei siis ollut minulla vaan jollain minun ulkopuolisella tekijällä. Miten on mahdollista tehdä asiat oikeasti hyvin jos ei ole itse siitä asiasta vastuussa?


Vastuun voi ulkoistaa mm. edellä mainituilla tavoilla, mutta jos sen tekee päivästä toiseen niin ei saa nauttia myöskään vastuun tuomista positiivisista puolista. ”Minä olin vastuussa tästä, tein sen mahdollisimman hyvin, onnistuin!” Mikä vapauttava tunne onkaan kun tajuaa että on vastuussa omasta toiminnastaan. Kun olen vastuussa toiminnastani niin sehän tarkoittaa sitä, että ulkopuolisilla tekijöillä on aina vähemmän vaikutusta minun onnistumiseeni. Siispä kertoimet sille, että saavutan tavoitteeni kavavat räjähdysmäisesti.

 

Näillä ajatuksilla eteen päin.

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Teemu Roininen